Kohdentuuko energiatuki oikein?

Maailman suurin bioenergialaitos Oy Alholmens Kraft Ab siirtyi Pietarsaaressa polttamaan kivihiiltä vuodenvaihteessa, kun hakkeenpoltosta maksettu tuki katkesi. Metsäjätti UPM omistaa laitoksesta Pohjolan Voiman kautta noin kolmanneksen ja muun muassa Skellefteå Kraft Ab noin neljänneksen.

UPM tuo ulkomailta vuosittain Pietarsaareenkin huomattavat määrät puuta. Usein kuulee, etteivät metsäyhtiöt osta Suomesta puuta, vaikka tuonti on säännöllistä. Tilastojen mukaan tuontipuusta maksetaan huomattavasti enemmän kuin kotimaan puusta. Jalostusprosessissa tuontipuustakin tulee puolesta tuote ja toinen puoli on pintoja, purua ja muuta tarkastuksen eri vaiheissa eroteltavaa hakkeen raaka-ainetta. Hakkeen käytöstä energiatuotantoon valtio on maksanut tukea 6,9 euroa kuutiosta.

Tuen turvin hakkeesta tuotettua energiaa myydään kuluttajille markkinatilanteen mahdollistamalla maksimihinnalla. Mitä kylmemmät ilmat ovat ja mitä enemmän hakkeen polttoa on tuettu, sitä kalliimpaa on energia ja sitä suurempi on ulkomaalaisten saama osinkotulo Suomesta. Metsäyhti-öiden osakkeiden ulkomaalaisomistus lienee reilusti yli puolet.  

Mitä ministeriössä ajatellaan, kun Suomen puuta jää käyttämättä samalla, kun Suomi maksaa tukea tuontipuuhakkeen poltosta? Hoitamattomat metsät lisääntyvät, kun puu jää pystyyn. – Kun pystyyn jäävät metsät eivät anna verotuloja, niille suunnitellaan kiinteistöveroa. Tämä mahdollistaisi sen, että suomalaismetsistä saatavaa uusi vero kattaisi tuontipuuhakkeen poltosta ulkomaalaisille osakkeenomistajille maksettavan tuen. Virkamiestyö vähenisi, kun ulkomaille meneviä voittoja ei tarvitse verottaa!

Stora Enso, kuten muutkin, investoi nopeakasvuisten metsien lähettyville. Suomessa kehitettyä osaamista ja kokemusta siirretään veloituksetta maailman suurimpaan sellutehtaaseen Uruguaihin. Taloutemme kuntoon saattaminen tekee kiireen kehittää suomalaista puuta käyttävää teollisuutta. Sellun ja paperin valmistus supistuvat nopeassa tahdissa. - Onko hallintomme tehtäviensä tasalla? Olisiko ”kirveellä” töitä?

Alpo Ylitalo

kaupunginvaltuutettu

eduskuntavaaliehdokas, Ps.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi!

Lapsuudesta aikuisikään saakka tapa tuotti hyvää mieltä. Monissa kulttuureissa vanhempien ihmis-ten kunnioitus kirjoittamattomanakin on laki, jota ei saa eikä voi rikkoa. Nykypäättäjien lusikka on syvällä eläkeläisten kupissa.

Vuoden 1962 alussa käyttöön tulleessa eläkelaissa työeläkkeet sidottiin 100-prosenttisesti palkkakehitykseen ja sen muutoksiin. Eläkeläisten taloudellinen riippumattomuus ja sukupolvien-väliset suhteet paranivat. Vuonna 1977 eläkelain muutoksessa tuli käyttöön ns. puoliväli-indeksi, jossa eläkkeet määräytyivät puoliksi palkkojen ja puoliksi hintojen nousun perusteella. Tuosta lähtien eläkkeet ovat jääneet palkkakehityksestä.

Holkerin hallituskaudella käynnistyneen talouskriisin seurauksena kansan hyvinvointikehitys katkesi. Ahon hallitus kohdisti menoleikkurin tuottamattomiin, yhteiskunnan varassa eläviin. Eläkeläisistä tuli hiljainen kärsivien ihmisten oikeudeton joukko.

Vuonna 1995 säädetyn työeläkelain mukaan eläkkeet seuraavat 20-prosenttisesti palkkakehitystä ja muilta osin hintakehitystä. Erään laskelman mukaan vuodesta 1996 lähtien eläkkeet ovat jääneet jälkeen elintasokehityksestä noin kahden prosentin vuosivauhdilla. Samalla supistettiin vielä työeläkkeiden kohdalla kaikille ikäihmisille kuulunutta kansaneläkkeen pohjaosan saantioikeutta. Työssä olevat saivat verohelpotuksia, joita ei annettu eläkeläisille. Eläkeläisten verotus kiristyi työs-säkäyviin verrattuna. Taitettu indeksi nakertaa eläkeläisten toimeentuloa koko ajan. Paluu puoliväli-indeksiin parantaisi sitä.

Eläkeläisten varoja sijoittaneet hävisivät USA:ssa Lehman Brothersin velkajärjestelyissä 13 miljardia euroa. On käsittämätöntä, että ”köyhien” edunvalvojalla Jouko Ahosella oli kanttia puolustaa eläkevakuutusyhtiöiden johtajien 700 000 euron vuosiansioita.

Käytettävissäni olleen laskelman mukaan työntekijöiden eläkemaksuna kerättäviä työeläkemenoja olisi tänä vuonna 22,3 miljardia euroa. Siitä käytettäneen ¾ nykyisiin eläkemaksuihin, jolloin jää 5,6 miljardia eläkevarannoksi tulevaisuuden varalle. Tällä hetkellä jatkuvasti kasvava eläkerahasto lienee 130 miljardia.

Puoliväli-indeksi nostaisi eläkemenoja 230 miljoonaa euroa eli se lohkaisisi 0,17 % ja varanannon kasvu jatkuisi edelleenkin. Lisämenon kuluttama eläkevaranto riittäisi 600 vuodeksi, vaikkei rahastoon kerättäisi kasvattavia eläkemaksuja.

Eläkevarantomme on kerätty eläkeläisten palkkatuloista ja työnantajamaksuina - se ei ole verotuloa.  Koska Suomessa ei ollut töitä, rohkeimmat lähtivät Ruotsiin, jolloin työllistämistaakka keveni täällä. On häpeä, että omatoimisia kotimaahan palaavia rankaistaan siitä, että Suomi ei kyennyt tarjoamaan heille työtä! Onko oikein kohdella eläkeläisiä, kuten nyt teemme?

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta!

Alpo Ylitalo

kaupunginvaltuutettu, Ps.

Kokkola 2010-12-22

Osuvatko kunniamerkit ja arvonimet kohdalleen?

Itsenäisyyspäivän tapoihin kuuluu, että ansioituneita kansalaisia palkitaan erilaisin arvonimin ja ansio- tai kunniamerkein. Vähemmän arvostettujen ansiomerkkien saajien määrä on erittäin suuri, mutta hierarkian yläpäässä lukumäärä harvenee ja uusien myöntämisväleillekin tulee jopa seitsemän vuoden aikaraja.

Moni työssään ansioitunut ilman suuria tukijoukkoja toimiva henkilö jää ilman huomionosoituksia. Yritin kymmenisen vuotta sitten hankkia Keski-Pohjanmaan veneteollisuuteen eniten vaikuttaneelle suunnittelijalle huomionosoitusta, mutta hän ilman jäi. Hänen ansionsa olisivat varmasti riittäneet, sillä ne vaikuttavat edelleen koko toimialaan, mutta joo-miesten painoarvo ei riittänyt.

Tänä vuonna korkeimman kunniamerkin eli ensimmäisen luokan vapaudenristin rintatähtineen sai korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg. - KHO äänesti viime keväänä mummojen palauttamisesta Venäjälle ja Egyptiin. Hallberg hävisi äänestyksessä 1-7. Häviönsä jälkeen hän ilmoitti poliisijohdolle, ettei tuomioistuimen päätöstä tarvitse panna toimeen. Presidentti Tarja Halosella oli päinvastainen kanta kuin KHO:n enemmistöllä. Löysivätkö vastustajat toisensa? Saiko Hallberg mitalin vastustettuaan johtamansa tuomioistuimen päätöksen toimeenpanoa?

KHO:n Natura 2000-suojeluohjelmaan liittyvistä aluevalinnoista ja niiden perusteluista tehdyt päätökset palauttavat mieleen hyvinkin epäluuloisia ja ristiriitaisia ajatuksia tuomioistuimen toiminnasta. Ne muistuttavat suuresti Harri Holkerin hallituksen rantojensuojeluohjelman filosofiaa. Holkerin hallituksen toimet käynnistivät Suomessa jatkuvan talouskatastrofin. Hänet palkittiin ansioistaan valtioneuvoksen arvonimellä. Moni tuon ajan muistava ja sen hallituksen aiheuttamat ongelmat kokenut ja elänyt saattaa yhtyä ajatuksiini. – Arvonimien ja kunniamerkkien löysä myöntäminen kuluttaa aiemmin myönnettyjen merkitystä.

Alpo Ylitalo

kaupunginvaltuutettu, Ps.

Kokkola

Hallituksen kokoonpanoko pääasia?

Tihkuneen tiedon mukaan kolme suurta puoluetta kaavailee yhteistä hallitusta, jolla eliminoitaisiin perussuomalaisten vaikutusvallan nousu. Juuri näiden vallanhaluisten puolueiden toimesta maa on ajettu katastrofin partaalle. Velkakierrettä ei ole kyetty katkaisemaan, vaikka hallitusta on sävytetty kaikilla sateenkaaren väreillä. Heidän opeillaan tilanne pahenee. Se on verrattavissa hallitsematto-maksi ryöstäytyneeseen tuhopolttoon, joka on pakko rajata.

Soini kaavaili Helsingin Sanomien 4.12. mukaan kahta paikkaa hallitukseen, jossa ei olisi kokoomus eivätkä vihreät. Kansainvälisen finanssipoliittisen tilanteen vuoksi meidän ei kannattaisi miettiä mitään hallituskuvioita. Euroalueen pankeille tehty stressitesti oli siisti huijaus. Rahoitus-kriisissä rypevien jäsenvaltioiden talouksista voi paljastua mitä tahansa. Tekipä Suomi mitä tahansa kolmen seuraavan kuukauden aikana, tapahtuu ratkaiseva käänne. Espanjan vasemmistohallituksen hermostunut reaktio palautti lennonjohtajat töihin. Tapa. jolla se puuttui niskuroivien lennonjohta-jien työnseisautukseen, kertoo vakavasta likviditeettiongelmasta. Mikä tahansa avainasemassa oleva pienryhmä tai luonnosta johtuva ongelma, lumisateet, pakkaset tai polttoaineautojen kuljettajien lakko lentokentillä saattaa laukaista hallitsemattomaksi paisuvan rahoituskriisin. Pienikin väärä liike voi laukaista kädestä suuhun taloudessa kaaoksen.

Emme ole voineet vaikuttaa hallituksen tekemiin ratkaisuihin, joista kansan tyytymättömyys johtuu. Sen vuoksi annamme kansalle tilaisuuden ilmaista tyytymättömyyden laajuus ja varaudumme kasvun edellyttämiin valmiuksiin. - Poliisien kotietsintälupa on järjettömyydessään verrattavissa jätevesiasetukseen ja ampuma-aselakiin. Kokemuksesta tiedämme, ettei varsinkaan hv-järjestelmään ja lahkolaisiin kuuluviin poliiseihin voi luottaa. – Ajatelkaa mitä Suopon sisältä on paljastunut!  Sielläkin ollaan vallanhaluisia, hierarkian huipulle pyrkiviä ihmisiä.

Kolmenkymmenen vuoden aikana olemme voimattomina joutuneet hyväksymään lukemattomia oikeusmurhia. Luotettavuusmittauksissa poliisi ja tuomioistuimet ovat saaneet todella huonoja galluptuloksia. Sen vuoksi kotietsintäluvan antajina tuomioistuimetkin toimisivat vain harkinta-ajan antajina: laske kymmeneen ennen kuin teet mitään harkitsematonta!

Meidän on oltava luottamuksen arvoisia ja kyettävä ottamaan se hallintotaakka, jonka äänestystulos meiltä vaatii. Suomi itse on niin huonossa taloustilanteessa, ettei rajata mitään vaihtoehtoja pois. Nykyinen hallitus suitsuttaa ”häkää” kansan silmille ja sieraimiin hävittäen valtion omaisuutta rahoittaakseen omia ja edeltäjiensä töppäilyjä.   

Miksi valtiot velkaantuvat? Kenellä on varaa lainata valtioille? Mistä lainanantaja on varansa hankkinut? - Se on sijoittanut tuottavasti tai tehnyt hyvää kauppaa. Vaurastumisen myötä sitä on alettu kutsua markkinavoimaksi. Onko hyvin hoidettu markkinavoima se piru, jolla on sarvet päässä ja joka imee köyhältä viimeisenkin roposen? - Ei se ime väkisin, vaan lainaa ja tekee kauppaa, jos hinta on sopiva. Se ostaa ja tilaisuuden tullen myös myy. Se ostaa valtion omaisuudenhoitajalta omaisuuseriä, jos hinta on sopiva. Sen ei tarvitse turvautua ”häkään” sumuttaakseen kansan järkeä. – Raamatun vertaus tuhlaajapojasta istuu Suomen koko hallintoon.

Alpo Ylitalo

Kokkola, Ps.

2010-12-05

Onko syntiä, kun tekee rahalla rahaa?

Sukupolvien ja vuosikymmenten vaihtuessa tavat ja arvot muuttuvat. Vielä viime vuosisadalla vältettiin aktiivisesti synnintekoa.

Pohjalaisen käsityksen mukaan korttipeli rahasta oli erityisen raskas synti. Ehkäpä osuutensa oli silläkin, että peliin saattoi liittyä alkoholin käyttöä. Se puolestaan laski hävinneiden ja voittaneiden välistä tappelukynnystä.

Syntitaakan painoa lisäsi, jos isä hävisi ansaitsemansa perheen käyttörahat. Silloin vaikeutuivat lasten ruoan ja vaatteiden tai suksien ja luistimien saanti. Pelivoitolle ei odotettu siunausta. Pelipaikkoja olivat ulkosaunat, ladot ja kesällä tiheät metsiköt. - Korttien jakajaa kutsuttiin emännäksi. Pelaajat olivat usein kaikkein köyhimpiä – savotoista palanneita miehiä, joille markkakin oli todellisuudessa iso raha.

Rahapeli ei ole synti, kun pelipaikka on pankki. Kirkkoakin on rohkaistu sijoittamaan varojaan pörssipeliin, tavoittelemaan rahalla rahaa eli osinkoja toisten työn tuotosta. Varakkaat sijoittavat peliin jopa miljoonia euroja. Kysymys kuuluu ovatko arvopaperit kortteja pelissä jossa pankit toimivat ”emäntinä”.

Salaiset kortit jakaa emäntä, mutta osakepelissä valitset ”korttisi”. Molemmissa pelaaja hyväksyy panoksen koon. Tavoitteista ja varoista riippuen osakepeleissä voit ostaa haluamaasi ”korttia” tarjolla olevan määrän voittomahdollisuuden ja riskikin kasvaessa.

Vahvan rahan miesten Koiviston ja Holkerin kaudella pelurit elivät huumassa. Riskit kertautuivat, sillä peliin sijoitettiin pankkien ulkomailta lainaamaa rahaa. – Pelureiden ja pelipaikkojen talous romahti, rahat hävisivät, mutta kukaan ei kysy, mihin. – Kansalle on tulossa uusia ”pelivelkoja”, vaikka vanhat ovat maksamatta. Mihin luotat? (Lue kirja: Laman ja rahan pelurit!)

EU-alueen matalien sijoitus- ja lainakorkojen sumentamin ajatuksin elimme taas yli varojemme niin, että kotitalouksien velka on suurempi kuin koskaan. Pelurit sijoittivat rahaa suurin tuotto-odotuksin Amerikan arvopaperipeliin. Kapitalismin mallimaa USA jakoi kortteja ”emäntänä” ja sai Kiinastakin panoksia. Pelurit halusivat enemmän ja nopeammin rahaa.

Rahoituskuplan puhjettua ongelmasta tuli maailmanlaajuinen. Joiltakin meni osa, toisilta kaikki. Tietääkö ”emäntä”, kuka voitti, mihin potti katosi, kun valtio joutui ottamaan suurimpia toimijoita: rahalaitoksia haltuunsa? Kommunisti-Kiinan keskushallinto sijoitti tai lainasi kansalaisten työn tuloksena kertyneitä varoja USA:n rahamarkkinoille. Hävisikö se ne sijoituksina vai onko raha lainassa? Jos sijoitukset tuottavat voittoa, varat kuuluvat pelikorttien omistajille, mutta jos kohde kaatuu, tappiot maksetaan verovaroista. Olivatpa varat kommunistisesta tai kapitalistisesta järjestelmästä – pelipanoksen huvettua tappiot maksaa kansa.

Syntikysymykset talousmittarina eivät ohjaa rahapeliä, mutta sen aiheuttamat talouskatastrofit lamauttavat tuon tuostakin teollistuneen maailman talouden. Pelurit voivat rahoittaa, mutta eivät osallistu raaka-aineen jalostusarvon nostamiseen. Onko syntiä, että köyhä kansa maksaa varakkaiden pelivelat? Pitäisikö lainsäätäjien tiukata pelivalvontaa?

Alpo Ylitalo
Kokkola 2009-01-24